Lasten päivähoito puhuttaa kunnissa. Hallitus aikoo puuttua järjestelmään rajaamalla totuttua oikeutta päivähoitoon. Suurista kunnista Helsinki ja Turku vastustavat esitystä. Tampere on ottamassa rajaamiseen myönteisen kannan.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella lapsella on samanlainen oikeus varhaiskasvatukseen perheen tilanteesta riippumatta. Kaikille alle kouluikäisille lapsille on siis taattu pääsy kunnalliseen tai yksityiseen päivähoitoon riippumatta esimerkiksi siitä, ovatko vanhemmat töissä vai eivät.

Järjestelmä on kehitetty 1990-luvulla. Ensin alle kolmevuotiaat lapset saivat subjektiivisen oikeuden kunnalliseen päivähoitopaikkaan. Vanhemmat alkoivat saada tukea myös yksityisen päivähoidon käyttöön ja hoidon järjestämiseen kotona. Vuonna 1996 järjestelmä laajeni koskemaan kaikkia alle kouluikäisiä lapsia.

Esityksen mukaan esimerkiksi työttömien ja vanhempainvapaalla olevien lasten päivähoito-oikeutta rajataan. Kaikilla lapsilla on oikeus 20 hoitotuntiin viikossa vanhempien tilanteesta riippumatta. Perhe voisi saada yli 20 tunnin hoito-oikeuden esimerkiksi vanhemman osa-aikatyön tai satunnaisen työn perusteella. Vanhempien kokoaikatyö tai päätoiminen opiskelu oikeuttaisi kokoaikaiseen hoitoon kuten nykyään.

Jo Suomen edellinen hallitus päätti päivähoito-oikeuden rajaamisesta, mutta hallituksen erimielisyyksien vuoksi asia ei edennyt. Nykyinen hallitus aikoo muutoksen toteuttaa. Tarkoituksena on säästää yhteiskunnan menoista. Rajauksen vastustajien mielestä Suomessa on aikanaan rakennettu tasavertainen järjestelmä, jossa esimerkiksi heikosti pärjäävien perheiden lapset saavat mahdollisuuden hyvään kasvatukseen. Kriitikoiden mielestä lasten hyvinvointi on siis uhattuna. Toisten mielestä osa-aikainenkin päivähoito riittää eriarvoistumisen torjumiseen.